Postaukset

#MeToo #lääppijä - Saimmeko mitään aikaan?


Uskon sanojen voimaan. Seurattuani ja osallistuttuani #MeToo- ja #Lääppijä-kampanijoihin olen kuitenkin miettinyt, onko sanamme olleet tarpeeksi voimakkaita. Onko niillä ollut mitään merkitystä?







Oma #MeToo-kokemukseni


Olin vuosikausia töissä eri asiakaspalvelutehtävissä lukio- ja yliopisto-opintojen rinnalla. 17-vuotiaana lukiolaisena sain kuulla lähes joka työvuorossa miesten ehdotteluja: 


"Lähdetkö töiden jälkeen meille?"

"Mökkiviikonloppu tulossa. Tuletko seuraksi?"

Ehdottelut ja kommentit muuttuivat härskimmäksi, kun minusta tuli Ärrän täti. Pornolehtien ostaja huomasi, että oli unohtanut rahat kotiin. Ratkaisu löytyi:


"Minä ajattelen sinua illalla."


Kehoni eri osia kommentoitiin ja kysyttiin seksiin liittyviä asioita. Sormuksen ilmestyttyä nimettömään, kysyttiin haluaisinko testata onko sulhasehdokas tarpeeksi hyvä. 


Iltavuorosta lähdin puoli yhdentoista jälkeen. Usein viereisten baarien miesasiakkaat lähtivät seuraamaan. He kävelivät takanani muutamien metrien päässä ja kääntyivät aina sinne minne minäkin. Joskus heitä oli yksi, joskus useampi. 


Prisman kassalla ja infossa minulta kysyttiin missä uimarannalla käyn, jotta hänkin voisi tulla sinne samaan aikaan. Hän seisoi kauempana ja katseli minua joskus kymmeniäkin minuutteja. Hän sai onneksi porttikiellon; en ollut ainut, jota hän ahdisteli. Tämä hän oli ahdistavin kokemukseni, koska hän ilmestyi rivitalomme parkkipaikalle. 


Tässä muutama kokemus.




Miksi en tehnyt mitään?


Aloitin tämän postauksen miettimällä onko kokemusten jakamisella mitään merkitystä. Saammeko sanoillamme mitään aikaan? #Lääppijä osoitti, että hetken someraivon jälkeen aihe hiipui. Muuttuiko mikään? En tiedä, mutta epäilen, että ei.


#MeToo nousi somekanavien pintaan. Mitä siitä seuraa ja on seurannut? Lukemattomia tarinoita epäoikeudenmukaisesta maailmasta ja uhreista. Uhrit eivät välttämättä ole kuitenkaan niitä jotka ovat kokeneet ahdistelua. E-hei. He ovat niitä, jotka kokevat kampanjan epäoikeudenmukaiseksi, koska "miehiä syyllistetään naisten ongelmista liikaa". Uskallan väittää, että miehet, jotka kokevat kampanjan näin, eivät ymmärrä sen merkitystä tai ovat päättäneet olla ymmärtämättä. 


Tästä onkin hyvä siirtyä miettimään, miksi en lukuisista #MeToo-kokemuksista huolimatta tehnyt asialle mitään. Syitä on 3:




1. Lamaannun


Jos mies (Sanon tässä miehet, koska nainen ei ole koskaan seksuaalisesti häirinnut minua.) sanoo tai tekee jotain seksuaalista, kun olen esimerkiksi töissä, kadulla, kaupassa tai uimahallissa, käyn läpi systemaattisesti etenevän tunne- ja ajatusketjun.


Se alkaa: "Onko tämä mahdollista? Tekeekö/sanooko hän oikeasti noin?


Se jatkuu: "En tiedä miten minun pitäisi reagoida, kun toinen ihminen kohtelee minua näin."


Se päättyy: "Miten minä voisin muka mitään tehdä? Toivottavasti tämä tilanne on nopeasti ohi."



Ajatus siitä, että minä en ole hänelle sen arvoinen, että ansaitsisin arvostavaa, kohteliasta ja korrektia käytöstä saa minut lamaantumaan. 



2. Kuuluu asiaan


Maailmassamme on paljon epäoikeudenmukaisuutta ja epäkohtia. Opimme, että niitä pitää sietää. Asiakaspalvelutyössä huomasin, että me myyjät kohtasimme seksuaalista ahdistelua todella paljon, mutta meillä oli "kuuluu asiaan" -asenne. Emme koskaan miettineet mitä asialle pitäisi tehdä, kerroimme vain kokemuksiamme. Opimme myös, että "kuuluu asiaan", että joskus saatat joutua seksuaalisen häirinnän kohteeksi kadulla, kaupassa ja uimahallissa. Se täytyy vain kestää. Parasta unohtaa koko asia mahdollisimman nopeasti.

Jos et tee niin, taistelet tuulimyllyjä vastaan tai ehkäpä sinulla on halua uhriutua somessa


3. En tiedä mitä pitää tehdä


Vanhempani, opettajat, kerho-ohjaajat ja valmentajat eivät koskaan opettaneet minulle mitä pitää tehdä, kun joku ahdistelee seksuaalisesti. Ehkä siksi, että lasta ei (yleensä) ahdistella seksuaalisesti, joten se ei ole vielä ajankohtaista. 

Tiedän myös, etten ole ainoa. Lukuisat keskustelut aiheesta ystävieni kanssa ovat osoittaneet, että meitä on monia, jotka eivät tiedä mitä pitää tehdä näissä tilanteissa. 





Onko #MeToo- ja #Lääppijä-kampanjoilla mitään merkitystä?


Somemyrskyn laantuessa mitä #MeToo:sta jää jäljelle? Toivottavasti jotain. Minulle siitä jää jäljelle jotain merkityksellistä:



Tietoisuus itsestäni epämiellyttävissä tilanteessa.


Lisäksi tiedän mitä minun täytyy opetella, koska valitettavasti seksuaalinen häirintä ei ole katoamassa minnekään. Kampanjoiden herättämä keskustelukin sen osoittaa. Tilastojen mukaan on erittäin todennäköistä, että joudun sitä vielä kokemaan. Huolimatta eräästä kansamme edustajasta, häirintä jättää jäljet. Tai ehkä olenkin erityistapaus.




Millaisia ajatuksia #MeToo ja #Lääppijä on herättänyt sinussa? Mitä voisimme tehdä asialle?





8 kommenttia:

  1. Huh, kuulostaa aika järkyttävältä tämä hän :O Tuo kuulostaa jo meinaan kotirauhan häirinnältä! Itsekin olen joitakin huonoja heittoja joutunut elämäni aikana kuuntelemaan, mutta en ole juurikaan kohdannut seksuaalista häirintää. Mutta tärkeä aihe silti - liian moni mies/nainen joutuu seksuaalisen ahdistelun kohteeksi :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kuinka kiitollinen saat olla! Toivon sinulle täydestä sydämestäni tulevaisuutta ilman seksuaalista häirintää. Toisin kuin eräät sanovat, se jättää jäljen.

      Poista
  2. Tästä asiasta kokemuksia riittää liian paljon ja usein niistä vain hiljenee häveten, vaikka ei pitäisi. Tämä kampanja on todistanut sen, että liian usea on vaiennut liian pitkäksi aikaa. Asioista pitäisi voida puhua niiden omilla nimillään.

    Jotenkin ikuisesti on jäänyt mieleen erään lähipiirissä olevan miehen viaton heitto "alat olemaan jo ihan missin mitoissa", olin silloin varmaan 12 tai 13 ja minulla rinnat kasvoivat todella nopeasti, tuosta alkoi tietyllä tapaa epävarmuus omasta vartalostani. Siitä asti olen saanut kuunnella kommentteja ja kaikki pitäisi niellä purematta, jos vastaan sanoo niin saa vain kahta kauheammin. Onneksi nykyään kun hengailen paljon jätkä porukassa on saanut nähdä, ettei kaikki miehet ole sellaisia. Mutta kyllä kommenteista ja muista jäljet jää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäkin koin välillä aika kovia kriisejä asian suhteen, mutta onneksi mun rakkaat lähipiirin miehet ja kaveriporukan miehet on osoittaneet, että kaikki (suurin osa) miehet eivät koe halua alistaa naista seksuaalisen häirinnän avulla - tai muutenkaan.

      Voimia itsensä hyväksymisen tielle. Sanat musertavat identiteetin helposti.

      Poista
  3. Huh olipa rohkea teksti vaikka ikävästä aiheesta. Myötätuntoa on sinun ja kaikkien niiden puolella ketkä ovat kokeneet seksuaalista ahdistelua. Mutta on niitäkin ketkä eivät sitä ole elämässään kokeneet, esim. Minä itse ja olen siitä hyvin iloinen, olen jo 19 ja aina kun näistä kuulee ihmettelen miksi näin? Miksi tällaista pitäisi tapahtua? Toivon etten itse tai kukaan muukaan tule sitä kohtaamaan kenenkään taholta, tietenkään et sinä tai kukaan joka on sen uhreiksi jo joutunut. Ja suututtaa kun asialle ei meinata osata tehdä mitään, just toi että tulee lamaannus ja näin edelleen miten hyvin kuvailit niin ei pysty sanomaan että hei lopeta, toi on väärin. Nämä on pöyristyttäviä tapauksia kaikin puolin, ja kiukuttaa kun ihmiset ei osaa puolustautua tällaista vastaan tietysti jos ei tiedä miten pitäisi kun kukaan ei ole ikinä opettanut niin se on ikävää. Aina olen itse ollut sitä mieltä että pitää puolustautua ei saa pohtia "kuuluu asiaan". Kerran kuulin kun joku sanoi, "varmaan kaikki naiset on kokeneet" älä yleistä ei ole sehän on vain hyvä jos ei ole

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen oikeasti iloinen puolestasi. Ehkä et ole joutunut olemaan sellaisen miehen "alaisuudessa" ja pompoteltavana, jolla on tarve valtaan. Seksuaalinen häirintä ottaa toiselta hyvin vallan pois.

      Toivottavasti saat jatkossakin olla suojassa :)

      Poista
  4. Työskentelin nuorempana tanssijana jossa kyllä kaikenlainen kommentointi oli varsinkin keikoilla (esim firmojen pikkujouluissa oman isän ikäisiltä miehiltä) aivan tavallista, ja 10 vuotta teollisuuden alalla tissikalentereiden ja härskien puheiden keskellä. Toleranssini on todella suuri ja omatkin jutut aika ronskeja, mutta toisinaan jonkun tyyli tuijottaa tai puhua rivoja voi olla ahdistava. Minä kyllä sanon takaisin, mutta harvemmin niin että näyttäisin sen loukkaavan. Mielummin ehkä pieni nolaus tai näpäytys kommentoijalle. Käsiksi käymistä en ole onneksi kokenut.
    Kampanja oli kyllä tärkeä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulen, että ronski flirtti tms. ei ole ihan samaa kuin seksuaalinen häirintä. Luulen, että SH:n kuuluu vallanhalu ja alistaminen.

      SInulla on varmasti valtavasti "mielenkiintoisia" kohtaamisia sankareiden kanssa :D Voin vain kuvitella mitä tanssijat kuulevat.

      Poista

Olisin erittäin otettu jos jättäisit minulle kommentin :)