Pikkutytöstä saakka olen rakastanut tarinoita. Niin kauan kuin muistan ne ovat pyörineet päässäni. Rakastan sitä tunnetta, kun mielikuvitus kasvattaa siivet. En olekaan enää bussissa vaan kaukana satumaisessa maassa ja katson kuinka ritarit ratsastavat taisteluun. Tai kuoriessani perunoita suunnittelen pakoreittiä ettei brittien naisagentti jää kiinni toisen maailmansodan aikaisessa Saksassa.
Tarinat ovat osa minua.
Suuri unelmani on pidellä käsissäni kirjoittamaani kirjaa ja selailla sen sivuja.
Olen kirjoittanut lukuisia ensimmäisiä lukuja, mutta jättänyt ne kesken epäilyksen vallassa tai kun uusi idea on saanut minut pauloihinsa. Mieheni sanoi aika osuvasti: "Luovuus ei riitä. Sinulla pitää olla itsekuria saada päätökseen sen minkä olet aloittanut."
Olen päättänyt, että nyt kerään itsestäni kaikki itsekurin hippuset ja kirjoitan valmiiksi yhden tarinoistani. Kirjoitan projektin etenemisestä täällä blogissa.
Seuraa siis mukana, toteutuuko unelmani:
Pystynpä samastumaan paremmin kuin hyvin! Viimeksi juuri vanhempieni mökillä ollessa huomasin sepittäväni tarinaa: yritin avata aitan ovea. Kädessäni oli nippu avaimia. Millään ei meinannut löytyä sitä oikeaa avainta. Sain jo lähes paniikin itselleni, koska tietenkin joukko pahiksia seurasi kintereilläni ja nyt olisi sekunneista kiinni, pääsisinkö sisälle ja turvaan! ;) Monta kirjaa olen aloittanut ja yksi lasten kirja on jo itse asiassa tosi pitkällä. Keskeytyi vain siinä kohtaa, kun hurahdin bloggaamiseen... ;)
VastaaPoistaSanna! Minäkin olen paniikissa mennyt pahiksia karkuun niin että vatsanpohjassa on tuntunut :D Ehkä se lastenkirja tulee valmiiksi vielä jonain päivänä. Minä ainakin ostaisin sen :)
PoistaKyllä on viisaasti miehesi sanonut! Miten paljon minullakaan on elämäni aikana ollut keskeneräiseksi jääneitä projekteja -maalaus-juttuja, käsityöjuttuja, valokuvaussuunnitelmia, lastenkirja, jne jne jne...voi kamala sentään. Luova ihminen olen mutta myös kärsimätön, mukavuudenhaluinen ja kunnianhimoton. Plääh. Mutta on toki jotain juttuja mitä olen saanut valmiiksi, joitain jopa tosi hyvin. Eli toivoa on vielä.
VastaaPoistaTsemppiä projektiisi!
Kiitos tsemppiviestistä! Minä haastan sinut mukaan toteuttamaan keskeneräisen projektin! :)
PoistaToivon niin että projektisi toteutuu! Itsellänikin on ollut n. 8-vuotiaasta asti kirja, ja nyt neljän vuoden jälkeen romaaneiden alkuja ja loppuja olisi muutama mutta kokonaista ajatusta ei vain löydy... Aion kyllä itsekkin vain ryhdistäytyä nyt, ja pistää kynän tai näppäimistön sauhuamaan... ;D
VastaaPoistatyttojamolossi.blogspot.com
Rohkeasti vain kirjoittamaan! Ehkä voisit yhdistää ideasi yhteen kirjaan :)
PoistaIhana unelma! Kun unelman sanoo ääneen / siitä kirjoittaa julkisesti, ollaan jo askel lähempänä sen toteutumista. Toivon, että unelmasi toteutuu!
VastaaPoistaKiitos Heli! Ääneen sanominen on kyllä iso askel :)
PoistaLapsuuden haaveeni oli tulla kirjailijaksi. Kirjoitin useita kirjoja pöytälaatikkoon ja tein lehtiä kavereille. Edelleen haaveilen jonain päivänä kirjoittavani kunnon romaanin - minulla on paljon aihioita ja ideoita kerättynä vihkoon. Ensin pitää vain saada yksi tylsempi kirja valmiiksi... ;)
VastaaPoistaOi ihanaa! Sielunsisko! Nyt se tylsempi kirja äkkiä kuntoon ;)
PoistaOnnea unelmasi toteuttamiseen!
VastaaPoista