Mitä bloggaajat pelkäävävät turhaan


Blogisisareni Emilia heitti ilmaan mielenkiintoisen kysymyksen: mitä bloggaajat pelkäävät turhaan?


Pyörittelin kysymystä mielessäni useamman viikon. Pohdin omia blogipelkoja ja keskusteluita, joita olen käynyt muiden bloggaajien kanssa. Pohdinnoissani tulin siihen johtopäätökseen, että osa bloggaajista on vellihousuja ja osa jänishousuja. Jos bloggaajalla kuitenkin sattuu olemaan tavalliset housut jalassa, hän saattaa potea mefobiaa. Vähintään hän kokee silloin tällöin pientä vapinaa. Uskon siis, että täydellisen kylmähermoista bloggaajaa ei ole olemassakaan. 



Mitä bloggaajat pelkäävät turhaan



Osa blogipeloista on aiheellisia ja osa turhia. 

Aiheellisia blogipelkoja ovat esimerkiksi:
  • Onko tämä jotain mihin haluan käyttää aikani?
  • Voinko aidosti seistä blogini sisällön takana?

Entäs sitten ne turhat pelot? Tässä 4:

1. Blogin tekniset asiat


Moni bloggaaja pelkää turhaan blogin muokkaamista. Tämä pelko johtaa usein siihen että tyydytään blogin perusasetuksiin. Silloin blogista voi puuttua persoonallinen vivahde sekä fontit ja niiden koot voivat tehdä lukemisesta haastavaa.

Blogin teknistä puolta ei tarvitse kuitenkaan pelätä, kunhan muistaa ottaa varmuuskopion. Vaikka sössisit miten pahasti, varmuuskopion avulla voit palauttaa blogisi normaaliin tilaan. Eli blogisi on turvassa!

Suosittelen myös perustamaan testiblogin, jossa voit kokeilla ja harjoitella ihan omassa rauhassasi.

On hyvä olla rohkea ja myöntää, että en osaa. Vielä rohkeampaa on lisätä loppuun vielä.



2. Todellisen minän paljastaminen


Joskus me bloggaajat annamme lukijoille kiiltokuvaversion itsestämme ja elämästämme. Jäämme etäisiksi ja pinnallisiksi. Todellisen minäsi paljastamista ei kuitenkaan tarvitse pelätä, koska monet blogipostaukset ovat osoittaneet, että oman todellisen todellisuuden raottaminen lukijalle saa loistavaa vastakaikua ruudun takaa.

Tässä muutama esimerkki:

Antakaa mun romahtaa!
Epärealistinen kuva bloggaajasta
Bloggaajien liian täydellinen elämä?
Liian täydellinen some?

On hyvä myös muistaa, että todellisuus tarkoittaa myös hyviä asioita, kauneutta ja kiitollisuutta. Mutta todellisuus ei useinkaan ole pelkästään laskelmoitua ja liukuhihnalta tulevaa kiiltokuvaa.



3. Mitä ihmiset ajattelevat?


Tämä kohta liittyy oleellisesti todellisen minän paljastamiseen, mutta halusin kuitenkin tehdä sille oman kohdan. Uskon nimittäin, että näillä kahdella on kuitenkin ero. 

Eräs viisas nainen kertoi minulle, että silloin tietää lapsen tulleen murrosikään, kun hän alkaa hävetä itseään ja vanhempiaan. Ihminen on sosiaalinen olento ja hahmotamme itsemme suhteessa muihin. 

Bloggaamisen alkuvaiheissa elin ihanassa pilvilinnassa, jossa negatiiviset tunteet liittyivät siihen, etten osannut saada blogin taustaväriä kivaksi. Kun blogikokemus lisääntyi ja tavoitteet kasvoivat, putosin pilvilinnastani.

Olen huomannut, että blogiminäni on murrosiässä. Jatkuvasti mietin, mitä ihmiset ajattelevat minusta ja blogistani. Se on mennyt välillä jopa niin pitkälle, että olen miettinyt bloggaamisen lopettamista. En tiedä miten kestäisin jatkuvan trollauksen ja ilkeilyn. En myöskään haluaisi, että ympärillä olevat ihmiset ajatteli minun olevan pinnallinen somettaja. Olen tähän mennessä ollut onnekas, koska kettuilukommentit ja -yhteydenotot on jäänyt yhteen anonyymin sankarin lähettämään tsemppiviestiin:


Haista v*ttu!


Olen todellakin onnekas, koska olen blogannut 2008 saakka eikä blogissani ole mainittu kuin kerran naisen sukupuolielin. Olen siis yhden V:n bloggaaja!

Ajattele, minä rakastan bloggaamista, mutta pelko ihmisten mielipiteistä, on saanut minut lähes lopettamaan! 

Vieraiden reaktiot eivät ole ainut asia, mikä voi pelottaa. Minä en pitkään aikaan kehdannut kertoa edes läheisilleni, että minulla on blogi. Ensimmäinen askel oli kertoa blogiharrastuksesta. Lopulta uskalsin kertoa myös blogin nimen ja osoitteen. Olen taistellut pelkoa vastaan - nyt blogistani löytyy jopa minun kuvani! Hui!


4. Lopettaminen


Näemme valtavasti vaivaa blogiemme eteen. Joskus kuitenkin lopettaminen on ainut oikea ratkaisu. Tiedämme sen, mutta emme uskalla sitä myöntää itsellemme. Onko kaikki työ ja vaiva ollut ihan turhaa? 

Ei ole. Kaikella on aikansa.



Millaisia blogipelkoja olet huomannut itsessäsi? Oletko selättänyt omat pelkosi? Miten?


Mrs K

8 kommenttia:

  1. Ihana postaus. Pystyin samaistumaan moneen kohtaan, esim. tuo salassa bloggaaminen. Minäkin otin ensimmäisen askeleen kesällä kertomalla blogista ensin vanhemmilleni, siitä tuntui turvalliselta aloittaa. Ja ikäänhän on jo 40-v. :D Siitä se kuitenkin lähti, ja syksyllä kerroin asiasta jo ihan luontevasti uudessa työpaikassani, vaikka epävarmuudessani yhtä aikaisesti mietin koko homman lopettamista. Että on tämä noidankehä... :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Maarit! Kiitos merkityksellisestä kommentistasi! Onnittelut kanssabloggaajalta rohkeuden löytämisestä tulla ulos blogikaapista :) Yritetään yhdessä päästä pois noidankehästä.

      Poista
  2. Kyllä nuo kaikki kohdat allekirjoitan. Pahin on tuo "mitä ihmiset ajattelevat". Tosin nykyään useampi tuttu tietää harrastuksestani ja nyt olen jopa harkinnut, että tulenko kaapista ulos ja kerron kaikille blogistani...Nykyään kuitenkin aika moni harrastaa bloggausta ja harrastus se on tämäkin muiden joukossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaapista tuleminen on vapauttavaa! Suosittelen. Itselleni ainakin se antoi itseluottamusta, että on uskaltanut :)

      Poista
  3. Itse asiassa blogistani ei tiedä tällä hetkellä kuin pari ystävää. :D En kuitenkaan salaile asiaa, en vain ole tullut maininneeksi.

    Suurin pelkoni on, että ne vähätkin lukijat, jotka minulla tällä hetkellä, lopettavat blogini seuraamisen. Toisaalta se ei haittaa, sillä bloggaan ensisijaisesti itseäni varten – blogini on eräänlainen päiväkirja. Tietysti olen kiitollinen kaikista lukijoistani! :)

    VastaaPoista
  4. Tästä postauksesta tuli todella ihana! Paljon hyviä ajatuksia ja taas onnisutit herättelemään minussa uusia juttuja, pelkään asioita aivan liikaa ja tässä sen lukiessa taas näkee. Ehkä nyt on tullut aika lopettaa pelkääminen ja jatkaa kohti niitä omia (blogi)unelmia :)

    VastaaPoista
  5. Luin tämän postauksen jo aiemmin mutta palasin vielä tutkailemaan asiaa, mielestäni postaus on hyvä ja aiheellinen. Ehkä blogissa antaa kuitenkin enemmän muuta somea enemmän irti mielipiteitä ja asioita elämästään ja haluaa vaalia myös jollain tavalla omaa yksityisyyttään!

    ~ Finnlandsnorsk

    VastaaPoista
  6. Hei! Tulin huikkaamaan tänne tälleen nopeasti että kiva postaus aiheeltaan ja asiasisällöltään. Hyvä kun näistä puhutaan.

    -Ruut

    VastaaPoista

Olisin erittäin otettu jos jättäisit minulle kommentin :)

Instagram