Postaukset

Blogiburnout - Kun inspiraatio bloggaamiseen katoaa


Vuosi tai pari sitten kävin läpi blogiburnoutin. Blogi ei ollut enää ihana paikka luovuudelle - se oli vain ja ainoastaan taakka. Taakka, jota piti kantaa ilman ideoita ja inspiraatiota. 

Postaukset syntyivät väkisin, eikä ne olleet sisällöltään sellaisia, joista olisin ollut aidosti ylpeä. Pohdin monta kertaa lopettamista, mutta kaikki se valtava työ, jonka olin nähnyt blogini eteen sai minut jatkamaan. Olen iloinen, että en tehnyt päätöstä blogin lopettamisesta tuossa olotilassa. 


Älä lupaa kun olet iloinen
Älä vastaa kun olet vihainen
Älä päätä kun olet surullinen


Tämä sitaatti, jonka vuosia sitten luin eräästä aforismi/sitaattikirjasta on usein auttanut minua. Niin myös blogiburnoutissa.


Blogiburnout - Kun inspiraatio bloggaamiseen katoaa



Olen miettinyt syitä, miksi ihana harrastus muuttui yhtäkkiä pakkopullaksi. Olen löytönyt niitä useita:


1. Minulla ei ollut selkeää visiota

Kun perustin ensimmäisen blogini, halusin kirjoittaa (idealisti kun olen) maailman epäkohdista ja miten pieni ihminen voisi niihin puuttua. Pian huomasin, ettei minulla riitä aiheita ja tietoa postauksesta toiseen kirjoittaa nälänhädästä ja ihmiskaupasta. Aloin siis laajentaa blogini sisältöjä. Huomasinkin, että kirjoitan vähän kaikesta. Vähän kaikesta kirjoittaminen ei houkuttele lukijoita blogiin. Blogista loistaa irrallisuuden tunne. Minä myös koin oman blogini hyvin irralliseksi ja sekavaksi. Minun ja lukijoiden oli vaikea saada siitä otetta. 

Lue miten voit löytää ja luoda oman blogivisiosi.


2. Bloggaamisen realismi lannisti minut

Bloggaamiseen liittyy paljon sääntöjä, jos haluat, että blogisi kasvaa ja menestyy. Suositun blogin pitäminen vie hurjan paljon aikaa ja energiaa. Koska kirjoitin englanninkielistä blogia ja lukijani olivat lähinnä amerikkalaisia, minun olisi pitänyt toimia englanninkielisen blogimaailman sääntöjen mukaan, koska halusin, että blogini menestyisi. 

Englanninkielisen blogin pyörittäminen on paljon haastavampaa kuin suomenkielisen. Jouduin kirjoittamaan muulla kuin omalla äidinkielelläni. Vaikka minulla onkin kansainvälisen taustani ja tutkintoni takia vahva englanti, tuntui usein vaikealta saada valittua juuri oikeat sanat. Lisäksi englanninkielisen blogimaailman some-puoli on paljon vaativampi. Blogisi ei todennäköisesti saa näkyvyyttä ilman sekopäisen aktiivista some-markkinointia. Se tuntui lannistavan työläältä, koska en jaksanut silloin (enkä nytkään) pyörittää useaa some-kanavaa. Eräs amerikkalainen blogiystäväni kertoi twiittaavansa viidesti päivässä, postaavansa IG:hen vähintään kerran päivässä...

Säännöllinen postaaminen monta kertaa viikossa alkoi muuttua ylitsepääsemättömäksi haasteeksi. Ja säännöllinen postaus on oikeastaan elinehto, jos haluat menestyvän lifestyle-blogin.

Eli, en voisi mitenkään saavuttaa tavoitteitani.


3. Olin yksin

Vaikka tutustuin englanninkielisen blogini avulla mahtaviin ihmisiin, jotka ovat edelleen ystäviäni, olin silti kovin yksin. Amerikkalaisessa blogimaailmassa yhteisöllisyys on tärkeämmässä roolissa kuin täällä pohjolassa. Bloggaajat kokoontuvat jatkuvasti erilaisiin blogikonfferensseihin, kyläilevät toistensa luona, pitävät virtuaalisia brainstrom-palavereita esimerkiksi FaceTimen avulla ja  lähettävät toisilleen kirjeitä ja paketteja. 

Koska minä olin toisella mantereella ja aikavyöhykkeellä, jäin tästä kaikesta paitsi. En saanut siis kokea sitä yhteisöllisyyden tuomaa ihanaa kannustusta ja tukea.

Tunsin ja tiesin paljon bloggaajia, mutta en kuulunut kunnolla "blogiheimoihin" välimatkan takia. 


4. Minulla ei ollut aikaa

Valmistuin yliopistosta ja suuri ihme tapahtui: sain oman alan töitä heti! Lasten ja nuorten kanssa työskentely on mahtavaa, mutta erittäin kuluttavaa henkisesti. Jotta voin hoitaa työni hyvin, minun täytyy jatkuvasti tutustua alani tutkimukseen ja opetella uusia taitoja ja tietoja. Aika, jonka olin käyttänyt blogin kehittämiseen ja uusien blogiasioiden opetteluun, menikin nyt työasioihin.  

Oli lannistavaa huomata, että minulla ei ollut tarpeeksi aikaa blogata haluamallani tasolla. Vähä sinne päin -bloggaaminen ei innostanut.



Blogiburnoutista selviäminen


Nyt, kun blogiburnoutista on kulunut aikaa, on vaikea edes ymmärtää, että olin lyömässä hanskoja tiskiin. Onneksi en tehnyt päätöstä silloin, kun apatia ja epäonnistuminen olivat päällimmäisiä tunteita. Se olisi ollut huono päätös.

Lopettamisen sijaan päätin rauhoittaa tilanteen, ja laitoin blogini lukijoille viestin, että pidän tuumaustauon. Tuon tuumaustauon aikana julkaisin uusia postauksia hyvin harvakseltaan, enkä ollut aktiivinen somen puolella. Sen aikana purin bloggaamisen pieniin osiin, jotta ymmärtäisin tuntemuksiani paremmin. 

Halusin selvittää onko bloggaaminen kokonaisuudessaan jotain sellaista, mistä en pidä VAI johtuiko blogiburnout jostain bloggaamisen osa-alueesta tai luomistani blogirutiineista. Päätin, että jos huomaan, että bloggaaminen kokonaisuudessaan ei ole minua varten, lopettaisin. 

Huomasin kuitenkin, että näin ei olut. (Lue seuraava lause ääni väristen ja kuvittele istuvasi mahtiponttisessa kirjastohuoneessa sherry-lasi kädessä, vähän niinkuin Downton Abbeyssa.) 


Rakastin edelleen bloggaamisen perimmäistä ideaa.


Päätin siis, että minun täytyy muuttaa omaa tapaani blogata. Mutta ennen kaikkea minun piti muuttaa omaa ajatteluani. Jotta bloggaaminen ei olisi pakkopullaa ja taakka, minun täytyi laittaa moni asia ihan uusiksi. Osa muutoksista tuntui vaikealta, mutta ne olivat välttämättömiä.

Huomasin, että ne bloggaamisen osa-alueet ja pirteet, jotka aiheuttivat blogiburnoutin, olivat ratkaistavissa - ja koska halusin jatkaa bloggaamista aioin ne myös toteuttaa.


Miten?

  • Lopetin englanninkielisen blogini ja keskityin täysin Kivempaan blogiin.
  • Mietin tarkkaan mitä haluan blogiltani. Mitä haluan saavuttaa? Onko se realistista ja onko minulla siihen aikaa ja jaksamista? ELI selvitin ja rajasin oman blogivisioni.
  • Tein itselleni tarkat säännöt, joissa pysyn. En postaa siksi, että täytyy. Postaan vain jos minulla on asiaa. Pidän blogini sisällön loogisena enkä hypi aidan toiselle puolelle, vaikka ruoho näyttäisikin vihreämmältä.
  • Blogisäännöt ovat minulle vain apuväline. Ne eivät määritä bloggaamistani. Oma jaksaminen ja inspiraatio ovat kaiken pohja.
  • Pidän taukoa blogista ilman huonoa omatuntoa.
  • Suunnittelen viikkooni aikaa bloggaamiselle. 
  • Tutustuin suomalaisiin bloggaajiin ja luon rohkeasti blogisuhteita. 
  • Olen ylpeä saavutuksistani.
  • Ymmärrän, että blogi ei ole koskaan valmis. Se on prosessi. 


Vinkkejä blogiburnoutin selättämiseen

1. Selvitä itsellesi miksi aloit blogata. Onko tämä syy edelleen sinulle sopiva? Jos ei, voitko muokata visiotasi? Onko sinulla siihen halua? Jos ei, lopeta.

2. Kirjoita paperille kaikki asiat, jotka häiritsevät sinua bloggaamisessa. Miten voisit muuttaa niitä? Tai luopua niistä kokonaan?

3. Jos sinulla on ongelmia ajan kanssa, suunnittele itsellesi blogihetkiä ennakkoon. Entä, onko sinun pakko blogata yksin? Mitä jos jakaisit blogin jonkun toisen kirjoittajan kanssa?

4. Järjestä tapaaminen muiden bloggaajien kanssa. Jutelkaa yhdessä, suunnitelkaa ja ideoikaa bloggaamista.

5. Pidä lomaa blogista. Jos pelkäät, että lukijat unohtavat blogisi, pyydä vierailijoita kirjoittamaan postauksia. 

6. Mieti blogisi sisältö uusiksi. Rajaa pienemmäksi tai suuremmaksi. Onko nichesi sinulle sopiva?

7. Kehitä bloggaamiseen jotain uutta. Muokkaa blogin ulkoasua, bloggaa kodin sijasta kahvilassa tai ruokkiksella...

8. Hyödynnä Inspiraatiokortteja.

9. Hyödynnä vanhoja postauksiasi. Tee niistä parempia ja houkuttelevampia.

10. Ole rohkeampi ja autenttisempi. 

11. Muista, että bloggaaminen on uuden oppimista. Sinä ja blogisi ette ole koskaan valmiita.



Oletko sinä joutunut käymään läpi blogiburnoutin? Tai tökkiikö bloggaaminen tällä hetkelläkin?


40 kommenttia:

  1. Tämä sun blogi, sen löytäminen tuli sopivaan aikaan.
    Kärsin jonkinlaisesta burnoutista myös. On hetkiä, jolloin tuntuu, että voisi lopettaa koko kirjoittamisen. Mies vaan sanoi, että en saisi heittää tätä kaikkea hukkaan. Tottahan se on. Vaivaa on nähty, joten ei ihan pienestä pitäisi luovuttaa.

    Aloin miettimään, että onkohan mun blogissa liian paljon kaikkea? Kirjoitan omasta elämästä, siitä mitä oon tehnyt tai ostanut, mutta myös sairaudestani ja töistäni. Ennen kirjoitin blogia, jossa pääasiassa oli kynnet, ja jossain vaiheessa aloin laajentamaan kirjoituksia kynsien ulkopuolelle. Siellä oli lukijoita melko paljon, tässä nykyisessäkin sivuvierailijoita on kohtuullisesti, eli ns. piilolukijoita.

    Anteeksi tämmöinen kirjoitusoksennus, pulppusi ulos itsekseen. :D
    Kiva kuitenkin tämä sinun blogi ja seurailen sitä jatkossakin! :)

    jviideskerros.blogspot.fi/

    - Jenni

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Jenni!

      Kiitos kommentista! Tuntuu ihan mahtavalta, että postaus herätti sinussa ajatuksia. Kannattaa ehdottomasti pohtia omaa blogia ihan kunnolla. Mihin suuntaan sitä haluaisit lähteä viemään ja auttaisiko aiheiden uudenlainen rajaus sinua löytämään uuden kipinän ja myös lukijoita saamaan paremman otteen blogistasi? Toivottavasti löydät itsellesi parhaimmat ratkaisut :)

      Ihana saada sinut mukaan Kivemman blogin matkaan :)

      Poista
  2. Mielenkiintoinen postaus!
    Välillä tympäännyt bloggaamiseen, muut asiat tuntuvat tärkeämmiltä. Koska tämä on vain harrastus, annan muiden asioiden mennä bloggaamisen edelle. Olkoon vaikka kommentit vastaamatta, en halua olla blogi orja! Nykyään mietin ja rytmitän blogijutut suurin piirtein viikon etukäteen, toki annan inspikselle tilaa, jos sellainen sattuu syntymään.

    Olen myös miettinyt pelkkiä kuvapostauksia...Joskus voisin antaa kuvien puhua puolestaan, ja tekstin kirjoittaminen vie PALJON aikaa, koska haluan sen olevan hyvää luettavaa. Välillä pidän muutaman päivän pausseja, jolloin en välttämättä juuri blogia edes ajattele. Sieltä ne aiheet sitten kumpuua...:D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taina, hienoa, että olet löytänyt kultaisen keskitien - tavan blogata joka on sinulle hyvä. Kuvapostaukset on mun mielestä hyvä idea! Esim. kun minä "luen" sisustuslehtiä, katson lähinnä vain kuvat :D

      Poista
  3. Hyvä postaus! Joulu sisältää niin paljon latausta, että täytyy myöntää nyt sen mentyä on vähän tyhjä olo. Tänään päivällä pilkahtanut aurinko toi toivon keväästä ja kasvusta, johon suuntaan bloginkin kanssa. Hetken sitä voi rauhassa hengähtää ja sitten inspiraatiolla uusin ideoin. Niitä pulpahtaa, kun antaa itselleen luvan olla vaan ajatuksissaan. Valoisia tammikuun päiviä! Tuija

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Tuija!

      Olen niin samaa mieltä kanssasi. Meidän pitäisi pysähtyä enemmän ja antaa mielen olla rauhassa vaatimuksilta olla koko ajan luova. Silloin usein luovuus pulpahtaa pintaan ihan itsekseen.

      Poista
  4. Tosi hyvä teksti. Itellekin blogiburnout on aika tuttu juttu, mut sit ei auta kuin vain pistää homma pauselle. Kyl se sieltä itellä ainakin on joka kerta palannut takaisin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Saga! Kiitos, että poikkesit blogissani. Noin se tuppaa olemaan meidän kohdalla, jotka aidosti rakastamme bloggaamista eikä vain ajatusta siitä :)

      Poista
  5. Heippa! Pidän todella paljon tavasti blogata! Monesti saatetaan tarvitakin pieni blogiburnout ennen kuin löydetään se oma juttu ja lukija sekä kirjoittaja nauttii blogista. Ja täältä saa kyllä virtaa blogiburnoutin partaalla olijatkin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sini! Ihana, että poikkesit blogissani ja aivan mahtavaa kuulla, että Kivempi blogi on kolahtanut :) On kyllä niin totta, että blogiburnoutista seuraa (yleensä) vain hyvää.

      Poista
  6. Hyvä teksti ja kuulostaa monilta osin tutulta! Mulle tärkein ajatus blogistressin selättämisessä on ollut tuo, että kirjoittaa silloin, kun on asiaa ja kirjoittaa silloin hyvin. Ei ole pakko postata, jos ei tunnu siltä eikä juttu luista - ja mieluummin pari hyvää tekstiä kuin joka päivä diipadaapaa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Veera! Arvostan sun blogia juuri siitä syystä, että siellä ei ole turhia täytepostauksia vaan laadukaita postauksia :)

      Poista
  7. Tämä kirjoitus oli mielenkiintoinen ja auttoi minua kovin paljon. Mainitsinkin tämän kirjoituksen blogissani hetki sitten. sinun postauksesi ansiosta sain katsella "ongelmaani" hiukan toiselta kantilta. Ei ongelmani niin iso ole, että blogini pitäminen kannattaisi lopettaa. :) Kiitos näistä vinkeistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos linkkauksesta! On aina ihan super ihanaa, kun saa kuulla oman postuaksen vaikuttaneen muihin :)

      Poista
  8. Tosi hyvä teksti.
    Se on hassua kun blogin pitäjistä ei usein ymmärretä sitä, että se on lopulta tosi yksinäistä hommaa. Bloggaajana kun näkee sen että käy x määrä kävijöitä, mutta esim kommunointia kommenttien muodossa tapahtuu vain murto-osalta tuosta määrästä. Yrität keksiä mikä muita innostaa ja olla mukana ja ahkera jne. Mutta sitten huomaatkin välillä onnistuvasi ja välillä ei.

    Siksi onkin tärkeää tehdä juuri sitä mistä pitää ja löytää se oma motivaatio :) Hyvät vinkit uudelleenmotivoitumiselle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Jenni! Aloittevilla bloggaajilla on usein romantisoitunut kuva bloggaamisesta: kaikki tapahtuu helposti ja nopeasti. Ja kun ei tapahdukaan ja lukijat eivät jätä itsestään jälkeäkään alkaa tympimään. Mitä sanoit omasta motivaatiosta pitää niin paikkansa. Ehkä viisastumme ja vahvistumme blogivuosien karttuessa.

      Poista
  9. Hyvä postaus! :) Itse just turhauduin omaan blogiini viime viikolla, kun tuntui, että ei ole aihetta mistä kirjoittaa. Kyllä niitä on, mutta se hetki tuntui vain siltä. Tuntui myös, että minulla ei ole tarpeeksi vertaistukea. Kun pääsin blogisiskoihin, niin huomasin, että taas innostus kasvaa bloggaukseen! 👍

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa kuulla, että Blogisiskoista on ollut iloa jo tässä pienessä ajassa! Turhautuminen on niin tuttua! Minä olen nykyään silloin vain kirjoittamatta.

      Poista
  10. Kiitos hyödyllisestä postauksesta. Harmittaa, että kommentointi ei ole aktiivista. Sillä ainakin minua motivoivat lukijoiden kommentit ja palautteet. Ihan kaikissa muodoissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta! Lukijoiden palaute on ihan parasta. mun on pitänyt välillä ihan muistuttaa itseäni, että lukijat ei ole mulle velkaa kommenttia.

      Poista
  11. Tämä on tosi hyvä postaus. Itse olen myls aloittanut bloggaamisen, koska tykkään kirjoittaa ja minusta se on tosi terapeuttista. otenkin minulla on kuitenkin vähän juuri irrallinen olo, kun en välillä meinaa keksiä aiheita, mistä kirjoittaa. En ole pohdiskelija, joten kirjoitan päivityksiä mieluummiin elämästämme ja sen mukanaan tuomista tapahtumista. Riittääkö se? En tiedä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehdottomasti riittää! Blogin pitää olla just sun näköinen. Lukijoitakin löytyy erilaisia.

      Poista
  12. Minulla menee tämä blogiburnout sellaisina aaltoina. Joinain viikkoina tulee postaukset ulos väkisin kakistettuna, ei ehtisi, ei jaksaisi, ei ole mitään sanottavaa. Jonain viikkoina ei taas tiedä, minkä postauksen sylkisi ekana ulos, kun on niin paljon kuvia ja asiaa ja kivoja blogitilaisuuksia, joista inspiroituu. Harmittaa kun portaalissa olo vähensi kommentteja niin paljon, se vaikuttaa fiilikseen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nuo aallot kuulostaa tutulta! Nykyään mä vaan en huonoina hetkinä edes tule omaan blogiin:)

      Poista
  13. Tää oli tois hyvä ja mieltä avartava juttu! Itselläkin välillä viikkoja, ettei jaksaisi kaivaa kameraa kaapista ja aloittaa jotain uutta. Usein minun tapauksessani itse luon itselleni paineita ja odotan liikoja. Ja huomaan, että se vie voimia kaiken muun arjen pyörittämisen lisäksi. Armollisuutta siis harjoitellaan... Tapaamisia ja keskusteluja muiden bloggaajien kanssa huomaan kaipaavani. Yhteisöjen löytäminen ei ole itsestään selvyys. Nyt on kuitenkin valoa näkyvissä... :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti Blogisiskoissa osaamme opettaa toisiamme armollisimmaksi. Yhteisöllisyys on kyllä mahtava lisä bloggaamiseen.

      Poista
  14. Tärkeä aihe meille bloggaajille. Kun sitä muistaisi olla itselleen armollinen, eikä stressaisi, jos ei tekstiä ja kuvia meinaa tulla millään. Itsellä pienoinen aallonpohja-vaihe menossa, mutta siitäkin selvitään, kunhan tässä muutamat asiat lutviutuu ensin pois!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tsemppiä tähän vaiheeseen! Parempana ja vahvempana bloggaajana ehkä jatkat tästä :)

      Poista
  15. Minulla tuntui syksyllä, ettei yksinkertaisesti ole inspiraatiota ja kipinää bloggaamiseen. Olenkin päättänyt, että jos ei huvita blogata, niin en väkisin väännä postausta. Ja todellakin tauko tekee hyvää :)
    Mutta nyt on monta postausideaa valmiina.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä päätös pitää taukoa! Blogihan on kuitenkin loppupelissä meitä varten eikä me blogia varten.

      Poista
  16. Mulla on bloggaus elänyt nousu- ja laskusuhdanteita vuosien varrella. Tunnistan tästä postauksesta monia ajatuksia. Kirjoitin pitkään lähinnä omaksi iloksi enkä kokenut tarvetta laajentaa lukijakuntaa tai muuta. Mutta jostain kummasta kuitenkin nyt on iskenyt halu kirjoittaa enemmän ja saada enemmän lukijoita. Yritän kuitenkin ottaa rennosti, jotta en olisi pian blogiburnoutissa. Tekisi mieli kirjoittaa enemmän, mutta juuri nyt ei ole ollut aikaa. Ideoita sen sijaan on pää pullollaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan mahtavaa, että pursuat ideoita! Laita ne ylös niin ajan riitäessä ne ovat muistissa. Rentoa bloggaamista!

      Poista
  17. Mielettömän hyvä postaus! Tuki on tärkeä asia, oikeastaan tehdessä mitä tahansa! Tuosta jenkki-blogiskenestä olisi mielenkiintoista kuulla lisää:-)

    VastaaPoista
  18. Hyvin pohdiskeltu tätä blogiburnout-asiaa. Itse postaan vain, kun on asiaa/valmista esiteltävää juuri siitä syystä, ettei tulisi pakkopullaa bloggaamisesta, mutta toisaalta minähän olen vielä aika aloittelija blogimaailmassa. Tein aikoinani printtimediassa töitä, joissa kirjoitin joka lehteen kolumneja muiden toimituksellisten juttujen ja pääkirjoitustenkin lisäksi, joten pakkopullakirjoittamista en todellakaan enää halua. :D Minä olen myös pohtinut tuota englanniksi kirjoittamisen dilemmaa mutta en ota siitä suuria paineita. Postaukseni ovat molemmilla kielillä juuri siitä syystä, että muunkielisetkin voisivat niistä jotain irti saada mutta mieluiten kirjoitan omalla äidinkielelläni vivahteiden takia. Toivottavasti nyt olet löytänyt omimman juttusi blogin puolellakin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voin vain kuvitella, että pakkokirjoitus ei todellakaan innosta, jos olet sitä työmaailmassa joutunut tekemään. Minä olen tosiaan löytänyt oman tavan. Onneksi! Muuten blogi olisi jo haudassa.

      Poista
  19. Ihanan realistinen, mutta inspiroiva postaus! Lohduttavakin. Minullakin "uskonpuute" iskee tuon tuosta, mutta yleensä sen yli olen päässyt juurikin tiedostamalla itseni ja blogini keskeneräisyyden. Että tämä on jatkuvaa uuden opettelua. Esim. aikaisemmin kirjoitin enemmän itselleni (harrasteblogistani eivät tienneet edes lähisukulaiset), mutta nyt on tullut tarve hakeutua "kaltaisteni joukkoon". Sen vuoksi tällä hetkellä opettelen kirjoittamaan enemmän lukijaystävällisesti kuin päiväkirjamaisesti vain itseäni varten, mikä ei ihan hetkessä näytä onnistuvan. Ja vaatii rohkeuttakin, mutta pikku hiljaa... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rohkeutta uuden oppimiseen! Mulla oli aikoinaan tosi iso kynnys kertoa kenellekkään että bloggaan.

      Poista
  20. Tosi hyvä postaus! Itselleni tekisi ehkä hyvää tehdä tuo blogivisio. Olisiko siitä mahdollista saada tarkempaa postausta. Miten se kannattaa tehdä ja miten sen tekemisestä eteenpäin. Kiitos niin kivasta ja avuliaasta blogista. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Kati! Pahoittelut, että vastaus kesti, jostain syystä huomasin kommenttisi vasta nyt! Mutta täytyypäs laittaa hautumaan blogivisio-postaus :)

      Poista

Olisin erittäin otettu jos jättäisit minulle kommentin :)