Kirjaprojekti: Mistä kirjani kertoo?


Mistä kirjani kertoo?

Tarinani saavat usein alkunsa kysymyksestä: mitä jos? Niin tapahtui myös nyt. Kaikki se mitä tapahtuu maailmassa juuri nyt voi johtaa johonkin suureen, radikaaliseen muutokseen. 

Aloin miettiä, mitä jos terrorismi vain lisääntyy ja lisääntyy. Mitä tapahtuu ja miksi? Ja mitä tavallinen ihminen silloin tekee? Miten hän selviytyy... rakastaa... elää?

Eli kirjani tulee olemaan minun vastaukseni kysymykseen: mitä jos.





Mikä sitaatti kuvaa kirjan juonta?

“They muddy the water, to make it seem deep.”  Nietzsche

Eli: He likaavat veden saadakseen sen näyttämään syvältä.



Kuka on päähenkilöni?

Päähenkilöni nimi on Leila. Hän sai nimensä Eric Claptonin Layla-laulusta. Sinänsä hauska, koska laulu ei liity mitenkään tarinaan. Eikä minun Leilani muistuta Eric Claptonin Laylaa.






Leila on todennäköisesti luonnetyypiltään ISTJ. Hän on lojaali. Hän tekee tarkkoja suunnitelmia ja toimii niiden mukaisesti. Hän omistautuu täysin ja pääsee tavoitteisiinsa. Hän haluaa olla itsenäinen eikä pysty turvautumaan muihin. Hän rakastaa faktoja ja totuutta.

Leilan ulkonäköä en kuvaile lähes ollenkaan, koska sillä ei ole väliä kirjassani. Vain sillä on väliä mitä hän tekee ja ajattelee.

Leila on kertoja - ainakin alussa.



Missä ja milloin kaikki tapahtuu?

Suomessa ja vähän muuallakin. Joidenkin vuosien päästä. 



Onko kirjan genre dystopia?

Tämä on vähän vaikeampi kysymys. Vastaus on kyllä ja ei. Yhteiskunnassa (ja koko maailmassa) on tapahtunut jotain radikaalia ja tapahtumat ovat tulevaisuudessa. Ei kuitenkaan hirveän kaukana, ja tapahtumat eivät ole minusta epärealistisia, koska niiden alkusysäys on todellisuudessa: mitä nyt tapahtuu maailmassa. 

Leila ei kuitenkaan ole uusi Katniss Everdeen. Tai Tris Prior. Hän ei ole pelastaja...  eikä valittu. Hän on vain Leila.



Mikä on ollut vaikeinta?

Tasapainoilu. Olen toivoton romantikko, joka rakastaa hupsuja rakkausromaaneja. Toinen puoli minussa on idealisti, joka haluaa luoda vahvan naishahmon. Eli vaikeinta on ollut pitää ihastuneena huokaileva romantikko ja sisäinen feministi tasapainossa. 

Myös karmiva ajatus on jyskyttänyt takaraivossa. Onko kirja aikani arvoinen? Johtopäätökseni: Miksi ei olisi? Jos minut on luotu tarinoita rakastavaksi unelmoijaksi, niin todellakin kirjoitan!

Ehkä kuitenkin suurin syy miksi Leilan tarina on edistynyt hitaan puoleisesti, on Wattpad. Olen joskus vuosia sitten kirjoitellut sinne höpsöä romanttista satua. Nyt elokuussa se pompahti siellä monen silmiin, ja olen saanut valehtelematta satoja viestejä, amerikkalaisilta teineiltä, että kirjottaisin sen valmiiksi. No, olen sitä vähän raapustellut. Mutta se tosiaan on liian höpsö, että sitä koskaan kenellekään tutulleni jakaisin. Pelkkä ajatus siitä, että joku sitä lukee on minusta varsin naurettava! 

Mutta tärkeintähän on, että kirjoittaa koko ajan. Vain niin oppii paremmaksi. Ja voin luvata; minä olen parempi kuin se pikkuinen raapustelija joka silloin vuosia sitten aloitti hupaisan tarinansa Wattpadissa. 


Ja missä kohtaa olen menossa? Vasta seitsemännessä luvussa. Juonen kannalta tärkeän tapahtuman lähituntumassa.



Mrs K

2 kommenttia:

Olisin erittäin otettu jos jättäisit minulle kommentin :)

Instagram